Jäte
Katseeseemme tulevaisuuteen vaikuttaa menneet tapamme toimia ja tämänhetkinen kulttuuri. Jätteen paikka teossarja sukeltaa lähelle ja kauas historiaan kartoittaakseen pohjaa, josta tulevaisuuteen ponnistamme. Sarjaa on tukenut Alfred Kordelinin säätiön Nokian rahasto.
Poltto, 110 x 60 cm, öljy kankaalle, 2025
Pienet ja vähän suuremmatkin savuvanat eri puolilta kylää pitkin vuotta oli tavallinen näky lapsuudessani maalla. Kaupungissa savu ei arkipäivän asioihin kuulu.
Nykypäivänä kuitenkin iso osa jätteestä päätyy polttoon. Suomen jätteenpolttokapasiteetti ylittää Suomessa tuotetun polttokelpoisen jätteen määrän ja jätettä kuljetetaan Suomeen poltettavaksi. Jätteen poltolla saadaan tuotettua lämpöä ja energiaa. Vuonna 2023 polttojätettä tuotiin 180 000 tonnia ja määrän arvellaan kasvavan. Kotimaisen polttokelpoisen jätteen määrä on EU tavoitteiden mukaan vähenemässä tai yritys on kova, sillä polttamista ei pidetä kierrätyksenä. Kierrätyskelpoista lajiteltua muovijätettä kuitenkin poltetaan menetelmien ja kierrätyslaitosten rajoitusten vuoksi.
Kuoret, 80 x 100 cm, öljy kankaalle, 2025
Biojätteen hyödyntäminen on kotieläinten ja kompostin avustuksella suoraviivaista ja kierrättämisen hyödyn voi suoraan havaita, kun kasvit ja eläimet saavat ravinteita.
Biojätteen erilliskeräystä on lisätty ja kehitetty lähivuosina taajamissa ja kaupungeissa. Kerätty biojäte kompostoidaan tai mädätetään ja sitä hyödynnetään energiantuotannossa. Lisäksi biojätteestä valmistetaan multaa.
Erilliskeräyksen myötä biojätteen määrä sekajätteen joukossa on laskenut kotitalouksissa 3,1 prosenttia ja biojätettä on yhä 29% sekajätepussin sisällöstä perustuen kuntien jäteyhtiöiden keräämään koostumustietoon. Lajittelun lisäämiselle olisi siis yhä varaa.
Rengasvuori, 90 x 70 cm, öljy kankaalle, 2024
Lähimetsien siimeksestä olen löytänyt kaikenlaista veneestä hirsimökin perustuksiin. Aktiivisesti toiminnassa olevien hallien lähistölle metsään tuppaa unohtumaan tavanomaisempia asioita, kuten renkaita tai autonraatoja, joille ehkä vielä joskus on jotain tarvetta.
Nämä aarteet ovat aina vetäneet minua puoleensa ja ruokkineet mielikuvitustani. Luonto pikkuhiljaa peittää ihmisen jäljet unohduksiin ja ehkä joskus vielä käyttökelpoisiksi ajatellut asiat muuttuvat luonnon omiksi.
Kaatopaikoista on siirrytty kierrättämiseen ja polttoon, mutta vielä vuonna 2002 Suomalainen tuotti kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä keskimäärin 300 kiloa vuodessa. Vuoteen 2024 mennessä kaatopaikkajätteen määrä oli vähentynyt kahteen kiloon suomalaista kohden. Kaatopaikoille sijoitetaan enää tasolasia, mineraalivillaa, tuhkaa ja asbestia. Lopullisesti kaatopaikoista eroon pääseminen vaatii teknologian kehittymistä, jotta jätteelle saadaan uusia käyttötarkoituksia ja haitalliset asiat puhdistettua pois niitä keräävistä jätteistä kuten tuhkasta.
Kivenkolo, 70 x 90 cm, öljy kankaalle, 2025
Lapsena leikin miltei kotini pihassa olevan kiven luona ja huomasin kolossa astian. Ihmetellessäni tätä kastikekulhon palasta minulle kerrottiin, että isoäitini oli rikkinäisiä käyttökelvottomia asioita tuonut näiden kivien koloon paremman paikan puutteessa. Jätettä myöskin tuli niin vähän, ettei tämä tapa toimia aiheuttanut ongelmia. Vaikka samoin ei nykypäivänä toimita, niin tapa on osa historiaamme ja vaikuttaa siten ajatusmaailmaamme.
Kertakäyttöisten pakkausten aikakaudella jätteen määrä on aivan eri mittaluokkaa. Monien muovipakkausten rakenne on monikerroksinen, joka mahdollistaa pakkauksen ominaisuuksien optimoinnin elintarvikkeen säilymisen ja kuljetuksen kannalta. Kierrätettävyyden kannalta monikerrosrakenne kuitenkin on haastava, sillä materiaalien erotteleminen toisistaan ei Suomen nykyisissä jätteenkäsittelylaitoksissa ole mahdollista. Suuri osa Suomen muovijätteestä päätyykin polttoon tai Ruotsiin jatkokäsiteltäväksi.
Lupiinikasa, 90 x 70 cm, öljy kankaalle, 2025
Jätettä voi kuvata myös vaan materiaalina väärässä paikassa. Toisessa tilanteessa toiseen aikaan sama resurssi voi olla hyödyllinen ja arvokas ja toisaalla ongelma.
Raivolla leviävät lupiinit ovat täällä jätettä viedessään tilaa alkuperäisiltä kasveilta ja sitä myöden myös hyönteisiltä, jotka niillä elävät. Myrkyllinen lupiini ei myöskään sovi ravinnoksi päiväperhosille ja voi haitata kimalaisten lisääntymistä. Kasvi leviää siementen kautta, jotka säilyvät itämiskykyisinä useita vuosia tehden kasvin hävittämisestä hankalaa. Lajin leviämistä pientareilta niityille ja lehtoihin pyritään estämään niitolla.